Kotioleskelua ja yökukkumista.

Mikäs se on talvella kotona oleillessa. Vaikkakin apulaiseni A olikin alkuviikon kuumeessa. Onneksi se ei ollut konnakuumetta - huh! Mutta muuten mukavan lämmin jätkä.

On se ihmeellistä, ettei itsenäinen kilpikonna saa nukkua ja valvoa silloin kuin huvittaa. Tälläkin viikolla olen ajatellut mennä keskiyöllä keittiöön vähän syöpöttelemään, mutta eeeeeeiii. Aina hissikädet tulee ja tunkee mut takaisin viltin alle tai johonkin muuhun hämärään paikkaan, että edes yrittäisin nukkua. Mutta kun ei nukuta. Tai siis kukaan ei tule sitten nukuttamaan. Miksen mä saa valvoa, hä?

Kysyy kilpeensä käpertynyt konnanen.

Tänään sitten nukuinkin koko päivän, vaikka ruokaa olikin tarjolla. Oppivatpahan(kohan) siitä.

Illalla kokeilin myös ovistopparin tehtäviä, mutta päähän sellainen vain ottaa. En suosittele.