Kaikki mikä on valkoista ei ole syötävää

Hei!

Tänään yritin syödä jotain, mikä mielestäni näytti seepian suomulta, siltä kuitenkaan maistumatta. Se taisikin olla porsliininen vesikuppini. Naps naps nokka vaan napsui, mutta maha jäi tyhjäksi. Siispä pyysinkin apulaisiani tuomaan kaupasta oikean seepiansuomun. Huomenna sitten maistelen sitä (ellei tule jotain muuta eteen).

Vuoden ensimmäinen selätys

Hei!

Tänään kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna selälläni - hävisin kamppailun vilttivuorta vastaan. Onneksi apulaiseni hissikäsi tuli ja auttoi minut takaisin oikeinpäin. Olen kyllä melko varma, että olisin itsekin onnistunut, mutta hyvä näinkin - jäi enemmän virtaa nukkumiseen ja muuhun energiaa vaativaan puuhasteluun.

Kotioleskelua ja yökukkumista.

Mikäs se on talvella kotona oleillessa. Vaikkakin apulaiseni A olikin alkuviikon kuumeessa. Onneksi se ei ollut konnakuumetta - huh! Mutta muuten mukavan lämmin jätkä.

On se ihmeellistä, ettei itsenäinen kilpikonna saa nukkua ja valvoa silloin kuin huvittaa. Tälläkin viikolla olen ajatellut mennä keskiyöllä keittiöön vähän syöpöttelemään, mutta eeeeeeiii. Aina hissikädet tulee ja tunkee mut takaisin viltin alle tai johonkin muuhun hämärään paikkaan, että edes yrittäisin nukkua. Mutta kun ei nukuta. Tai siis kukaan ei tule sitten nukuttamaan. Miksen mä saa valvoa, hä?

Kysyy kilpeensä käpertynyt konnanen.

Tänään sitten nukuinkin koko päivän, vaikka ruokaa olikin tarjolla. Oppivatpahan(kohan) siitä.

Illalla kokeilin myös ovistopparin tehtäviä, mutta päähän sellainen vain ottaa. En suosittele.

Vuoden toinen päivä.

Ja heti mentiin kylpyyn - ei auta vaikka kuinka yritin ilmoittaa huonepalvelijoille, että olen ihan okei. No, olihan vesi sentään kohtalaisen lämmintä - mutta märkää. Sen jälkeen sitten yrittivät lepyttää toista salaatilla ja kostutetuilla herkkunappuloilla (en tiedä mitä ne pitävät sisällään, ja tuskin tietävät itse kokitkaan...). Kyllähän minä lepyin.

Sitten olikin taas aika ummistaa silmiä ja yrittää nukkua. Hemmoilu on kovaa hommaa.

Uusi vuosi, vanhat salaatit

Alkoi uusi vuosi ja päätin, että nyt on alettava pitää kirjaa kaikista omituisuuksista, mitä ympärilläni tapahtuu.

Kauheasti eilen paukuteltiin. Hullu mies ampui kuulemma Sellossa ihmisiä.

Tänään näytti siltä, että uusi vuosi valkenee valoisampana. Aurinko paistoi ja kutitteli nenää. Kaivauduin yhä syvemmälle vilttiini (joka toimi aiemmin kesäasuntona ja on nyt osoittautunut hyväksi talvipesäksi). Miten syvälle kaivaudunkin, niin aina nuo kotiapulaiset L ja A tulevat häiriköimään ja kurkkimaan onko minulla kaikki hyvin. Kyllä minä ilmoitan, jos jotain tarvitsen. Antakaa minun nyt nukkua! Tai no, viikon välein voisitte herätellä syömään :)

Iltapäivällä taas havahduin, enkä saanut oikein unta. Kun viimein löysin tieni viltin uumenista ja sain kömmittyä koppiini, lämpölamppu oli jo sammunut. Lautaselle oli jäänyt viime vuotisia salaatteja. Söin ne. Nam!