Lämpölampun laulu

(lauletaan J. Karjalaisen "Tähtilampun alla"-säkeistön sävelellä)

Lämpölampun aa-alla
Siinä kopin nurkassa
Kun mä kerran Hemmon näin
Se oli siinä väärinpäin.

Kesäkuulumisia

Ohops! Ompas ollut lämmin kesä ja kevät. On tullut herkuteltua ja otettua aurinkoa. Välillä täällä Martinlaaksossa, välillä tuolla Töölössä, neiti A:n hoivissa (hyvät hoivat olivatkin)!

Kiireistä on elämä, kun ei koneelle ole juurikaan eksynyt kirjoittelemaan. Ei muuta kuin iloisin ja reippain mielin kesäpäiviä jatkamaan :). Kunhan vain noita kylpypäiviä ei ihan hirveästi olisi, koska ne vähän ärsyttävät.

Sehän olikin täys-ylläpito :)

Kaveri sitten tuli viikko sitten takaisin kotisuomeen, ja haki minut pois Varistosta, notkuvien salaattipöytien ääreltä.

Taas täytynee totutella niukempiin annoksiin ;). Muutenkin mukavaa oli Varistossa - ei tarvinnut kylpeä kuin kerran. Melko positiivista. Kiitokset siitä hotellin henkilökunnalle.

Hemmo är i Varistorna!

Hei kaikki!

Palvelusväki sitten lähtee lauantaina Australiaan, ja minä pääsin Varistoon hotellilomalle. Hotellihuone tosin muistuttaa kovin kotikoppiani, ympäristö on vain vähän erilainen. Toivottavasti kylpylä on remontissa, ettei tarvitse vedessä varpaita uittaa.

Tietääkseni vietän aikaani täällä vähän yli kolme viikkoa, minkä jälkeen arki jatkuu.

Mitäköhän kaikkea täältä Varistosta oikein löytyykään...

Kaikki mikä on valkoista ei ole syötävää

Hei!

Tänään yritin syödä jotain, mikä mielestäni näytti seepian suomulta, siltä kuitenkaan maistumatta. Se taisikin olla porsliininen vesikuppini. Naps naps nokka vaan napsui, mutta maha jäi tyhjäksi. Siispä pyysinkin apulaisiani tuomaan kaupasta oikean seepiansuomun. Huomenna sitten maistelen sitä (ellei tule jotain muuta eteen).

Vuoden ensimmäinen selätys

Hei!

Tänään kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna selälläni - hävisin kamppailun vilttivuorta vastaan. Onneksi apulaiseni hissikäsi tuli ja auttoi minut takaisin oikeinpäin. Olen kyllä melko varma, että olisin itsekin onnistunut, mutta hyvä näinkin - jäi enemmän virtaa nukkumiseen ja muuhun energiaa vaativaan puuhasteluun.

Kotioleskelua ja yökukkumista.

Mikäs se on talvella kotona oleillessa. Vaikkakin apulaiseni A olikin alkuviikon kuumeessa. Onneksi se ei ollut konnakuumetta - huh! Mutta muuten mukavan lämmin jätkä.

On se ihmeellistä, ettei itsenäinen kilpikonna saa nukkua ja valvoa silloin kuin huvittaa. Tälläkin viikolla olen ajatellut mennä keskiyöllä keittiöön vähän syöpöttelemään, mutta eeeeeeiii. Aina hissikädet tulee ja tunkee mut takaisin viltin alle tai johonkin muuhun hämärään paikkaan, että edes yrittäisin nukkua. Mutta kun ei nukuta. Tai siis kukaan ei tule sitten nukuttamaan. Miksen mä saa valvoa, hä?

Kysyy kilpeensä käpertynyt konnanen.

Tänään sitten nukuinkin koko päivän, vaikka ruokaa olikin tarjolla. Oppivatpahan(kohan) siitä.

Illalla kokeilin myös ovistopparin tehtäviä, mutta päähän sellainen vain ottaa. En suosittele.